Olin tosi yllättynyt kun ihmiset ihan oikeasti olivat hankkineet/tehneet miulle synttäri lahjoja. Tuntu pitkästä aikaa, että musta oikeesti välitetään. Ehkä paras synttäripäivä ikinä. Loppua kohden senkun vaan päivä parani♥

Loppu viikko meni kuitenkin hiukan toisenlaisissa tunnelmissa, mikä johtui täysin ihan siitä että miulla on jonkun sortin henkisiä ongelmia. Yritän kuitenkin kovasti rauhoittua, ihan todella.

Sydän hakkaa tuplanopeutta
Elät jatkuvassa paineessa
Kuin ajaisi jarrutonta autoa pitkin sokkeloisia katuja
Et löydä oikeaa reittiä

Et saa yöllä kiinni unesta
kun mietit miksi nykyisin istut illat yksin kotona
Ja kun ystävillä juhlitaan, olet kiireinen tai haluton

Sain tiistaina keskellä koulupäivää ihan järjettömän paniikki kohtauksen ja tuntui kun kaikki olisi yhtäkkiä alkanut kaatua/romahtaa päälle. Kaikista pahinta oli se ettei sille kohtaukselle ollut mitään järkevää syytä. Ainut mikä mahtui päähän oli se etten mie vain halunnut piirtää. Jostain syystä se tuntui vain ihan  hirveän ahdistavalta. Opettaja katsoi vähän närkästyneesti, kun mun oli pakko mennä kahvihuoneeseen rauhoittumaan, enkä saanut enää koko loppupäivänä tehtyä mitään, kun olin niin sekaisin etten tiennyt miten miun olisi pitänyt olla.

Sanotaan vaikka että tunnen olevani pitkästä aikaa täysin sekaisin.

Ei mitään mainittavaa, taaskaan. Käytiin isän kanssa hirvipeijaisissa syömässä hirvisoppaa. Siellä oli poolia, jota olisin halunnut maistaa, mutta se oli "tarkoitettu vain aikuisille". Ja mähän olen vielä lapsi, vaikkei siltä aina tunnukkaan.

Nyt tapan taas aikaa tietokoneella,
niinkun aina joka viikonloppu.

Miun päässä on kai jotain vikaa, mutta oon vaan koko syysloman oottanu, että koulu alkaa. Johtunee siitä, ettei miulla oo Kiteellä pahemmin tekemistä ja kylällekkin pääsee aina niin harvoin, kun isä on aina töissä, eikä ehdi viemään. Maanantaina on silmälääkäri ja pitäis Markolle lähettää viesti, ettei vaan tuu selittämättömiä poissaoloja. Se ei kai pahemmin oo erityisen tyytyväinen, kun miulla on niin tiuhaan tahtiin kaikkia lääkärissä ja terapiassa käyntejä. Muutenkin sillä tuntuu olevan jotain minnuu vastaan, vaikka se on ehkä vähän omakin vika kun pistän aina kaikessa niin hanakasti vastaan koulussa. En oo pahemmin nähny ketään kavereita koko viikkona paitsi Ennin, kun olin sillä pari yötä viikonloppuna, kun perjantaina käytiin pitkästä aikaa Romolassa. Tavallaan oli aika outo fiilis, koska Romola ei ollu muutunu yhtään, toisin kun me. Joneakin tuli nähtyä pitkään aikaan ja paria muuta tuttua. Oli kyllä aika hiton hauskaa :---D

Siellä sataa lunta

Ja mulla on kylmä, eikä ainoastaan siksi.

Eilen illalla alkoi sataa lunta ja sitä satoi koko yön ja sataa edelleen. Maassa on jo ohut lumipeite. Pelotti milloin se talvi tulee, koskaan mä kylmän helposti jo muutenkin ja nyt kun se tulee, mua pelottaa vielä enemmän. Tavallaan kuitenkin talvella on ihan nättiä ja mie ootan joulua, koska mitään muuta hyvää mie en oikein talvessä nääkkään.

Ja siksi tuntuu kauhealta, että kesä on jo takana ja vasta kaukana edessä.

Tää on taas se aika vuodesta, kun tuntuu että on täysin hajoomis pisteessä.

 Kattelin tuossa aamulla ulos ikkunasta pihalle, kun ulkona sato vettä ja tuuli niin kovasti että eriväriset kellastuneet lehdet lenteli ympäriinsä ja miusta tuntu jotenkin tosi tyhjältä. Tavallaan tuntuu, että en muutenkaan nykysi  tunne yhtään mitään, oon vaan täysin turta.

Tais sitten vaan kuvittelen niin, etten vaan hajoais.

"Sä näytät ihan kolmetoista vuotiaalta pojalta, jolla on tissit"

Musta alkaa tuntua, ettei miulla pahemmin oo minkäänlaista elämää koulun ulkopuolella ja se turhauttaa.

Ehkä mä oon yksinäinen, ehkä en.

Hyvä sää pitkästä aikaa ja ihan kohtalaisen hyvä fiilis.

Kävin Laurilla tiskaamassa ja sain ruokaa !

Kaupassa pitäisi ehkä kohta käydä.

On tullut tässä viime aikoina mietittyä, miten paljon mä tai ylipäätään elämä on muuttunut ylä-aste ajoista. Mie oon jollain tasolla jopa "parantunut/päässyt yli" kaikesta menneestä ja kuitenkaan en täysin ja tuskin koskaan niin käykään, mutta se on siis vaikuttanut muhun tosi paljon ihmisenä.

Jollain tavalla oon vahvempi.

Ihmisten kohtaaminenkaan ei tunnu enää niin pahalta kuin vuos sitten.