Kaipa tuota voi jo nyt viimein virallisesti sanoa olevansa kasvissyöjä tai tarkemmin sanottuna pesco vegetaristi (kasvikunnan tuotteita, maitovalmisteita, kananmunaa, kalaa) eli en siis syö punaista lihaa enkä siipikarjaa. Aika kivuttomasti mennyt tuo ruokavalion muutos, kun aloituskin oli enemmänkin "No kokeillaampa nyt" ja siitä se sitten tavallaan jäikin vaan päälle. Ei kaduta, eikä yleisesti muutenkaan ole tullu mittään kauheaa lihan kaipuuta. En kuitenkaan soimaa itteäni, jos nyt satun joskus yhden makkaran kesällä syömään. Parempii niin, kuin että olisi sitten suuressa vitutuksessa tai ellen nyt sitten lyödä jotain hyvää soijanakkia/makkaraa sen grillimakkaran tilalle ! :--) Kuitenkin se on vaan ollu semmonen juttu kesällä isän ja enojen kanssa: Rantasauna, grillattu makkara ja kalja.

Eilen tuli yllätyksenä oltua ilmaisella Asan keikalla. Asa esiinty Lunta ilosaaressa tapahtumassa, mutta koska Lassin Valtosen keikka peruuntu Kerubin salissa, Asa heitti vielä sielläkin keikan. Meno oli kyllä huippu ja tulipahan nähtyä Asa vetämässä ihan omia biisejä, eikä Jätkäjätkiä.

Perjantaina olin Murussa, kun kaveri soitti siellä levyjä ja olin sen jälkeen koko yön kestävillä muutaman hengen pienillä jatkoilla. En voinut nukkua sitten päivällä vaan piti pakottaa ittensä pysymään hereillä ettei unirytmi menisi ihan sekaisin. Valvoin siis kaksi vuorokautta putkeen. Onneksi pahimmasta väsymyksestä päästyä valvominen ei ollutkaan niin kamala. Onneksi oli myös se Asan keikka niin olipaha syytä pysytelläkkin hereillä sinne asti. Pääsin nukkumaan, joskus yhden aikoihin yöllä. Kroppa alkoi olla aika krampissa ja niskat jumissa valvomisen jäljiltä ja siihen vielä heiluminen keikalla. Olut vähän helpotti. Nukuin lopulta sitten 9 ja puolen tunnin unet, ihmettelen kyllä että en nukkunut jotain 15 tuntia putkeen vaan heräsin ihmisten aikoihin aamulla.

Tällä hetkellä jaloissa ja käsissä tuntuu, kuin joku olisi hakannut niitä. On nimitäin lihakset aika kipeät.

"Mä kutsun sua tästä lähin sopuliksi"

Tuntuu että miun elämä pyörii nykysin lähinnä oppinnäytetyön ympärilla, vaikka se ei hirveämmin ole edennyt tai ainakin sellainen olo. Muuten istun vain illat kotona tietokoneella ja tuskastun. Oon vaan niin huono ottamaan ihmisiin yhteyttä, kun tulee aina puhelinta käteen ottaessa vaan fiilis, että mie häiritsen ihmisiä jos soitan. Vaikka miulla on nykysin paljon enemmän ihmisiä elämässä, kuin joskus 3 vuotta sitten, silti. Paljon on myös sellaisia joita en oo nähnyt kunnolla vähään aikaan ja halusin tavata ja jutella kunnolla, että mitä kuuluu ja näin. En vaan saa otettua itteäni niskasta kiinni.

Käyn nykysin aika harvoin kenenkään luona kahvilla tai saati sitten että kukaan tulis miun luona käymään, vaikka oonkin asunut jo jonkun aikaa omassa asunnossa. Olisi myös kiva käydä sellaista ihmisten kanssa viettämässä viikonloppua, joiden kanssa sitä ei tule tehtyä. Niin usein, kun tulee oltua sillä samalla porukalla, joita nyt näkee muutenkin. Kaipaan vaihtelua.

Lisäksi odotan maaliskuuta ja lomaa jo tässä vaiheessa. Haluaisin niin lähteä Helsinkiin.Tänään oli taas kauhea ikävä.

Kaipaan niin viime kesältä sitä viikkoa, kun oltiin vaan, nukuttiin pitkään, juotiin, lähdettiin yöllä ulos ja tunsin itseni kerrankin onnelliseksi vähään aikaan pitkän ja toimettoman alkukesän jälkeen yksin kaukana kaikesta Kiteellä. Varsinkin näin 20-30 asteen pakkasilla tuntuu äärimmäisen pahalta.

http://www.youtube.com/watch?v=ZMW8xAv-Y6w&feature=related

Tässä nyt viime perjantaista hiimailtu porukoiden luona Kitteellä pitkästä aikaa. Lauantaina yksi enokin käväisi Jyväskylästä ja pitihän sitä sen kunniaksi vähän kaljoitella. Näin samana iltana muutaman tutun, joita en ookkaan nähnyt vähään aikaan ja se oli aika hämmentävää, koska ei ne kuitenkaan olleet mitään kauhean hyviä tuttuja tai en mie tiiä mitä ne miusta nykysin aattelee. Oon kuitenkin muuttunut aika paljon ylä-aste ajoista. Sekä itsetunnoltani, että ulkoiselta olemukseltanikin. Ne siis toi auton pika huoltoon isän korjaamolle. Onneksi ympärillä oli kuitenkin henkisenä tukena juuri isä, eno ja pari isän tuttua. Ehkä se kaljakin vähän laski tressi tasoa asian osalta. 

Muuten oon vaan loikoillut, kattonut telkkaa ja leivoin eilen pasteijoita. Fiilis ihan suhteellisen levännyt, vaikka tuntuu inhottavaltu, kun en tehnytkään niitä koulu juttuja mitkä olin itselleni luvannut tehdä. Varsinkin taide historian esseiden aloittamatta jättäminen harmittaa. Toisaalta nythän on loma ja lepäämistähän varten se on tarkoitettu.

http://www.youtube.com/watch?v=ruwnsTGpz8g

Jupp, koulu alkoi ja onhan tuota nyt vähän päälle viikko käyty. Viime viikonlopun oli Joensuussa, kun pitkästä aikaa oltiin luokan kesken ottamassa kuppia perjantaina. Olin yötä Laurilla ja lauantai  meni lähinnä torkkuessa, leffoja katsellen ja Lauri paistoi lettuja. Sunnuntaina suuntasin Noljakkaan käymään Ennillä ja lisää leffojen katselua. Maanantaina pitkin sitten taas hilautua kouluun. Iski pieni paniikki, kun oli keskustelua näytöstä. Tämän Jakson aikana pitäisi olla kirjallinen selostus siitä, mitä aikoo tehdä. Suoraan sanottuna oon aivan kujalla.

Uskon kuitenkin, että miulla on mahollisuus jopa valmistua ilman ylimäärästä puolivuotista, jos nyt saan kaikki rästit tungettua jonnekkin rakoon. Toinen mikä on jo vähän ahdistanut tässä jo kesän aikana, niin se että mistä sitten tämän koulun jälkeen. Koulun joihin haluisin jatko-opiskelemaan on Helsingin suunnalla ja niihin on varmasti ihan hiton vaikeaa päästä. Esimerkkinä ehkä kunnianhimoisin haku vaihtoehto: Helsingin kuvataideakatemia. Tuntuu pelottavalta ajatukselta, että pitäisi muuttaa kauas isoon kaupunkiin, josta ei tunne oikeastaan ketään. Sama juttu Tampereen ammattikorkean kanssa. Toisaalta eihän siihen kuole ja totta kai ihmisen pitää oppia myös toimimaan yksin, vaikka se tuntuukin varsin ahdistavalta. Vaikeaa  kuitenkin kuvitella, että pääsisi käymään kotona vain muutaman kerran vuodessa välimatkan vuoksi, kun on tottunut käymään siellä lähes joka viikonloppu tai ylipäätään opetella asumaan kokonaan uudessa kaupungissa ja saada se tuntumaan kodilta. Tuntuu, että mie varmaan vaan erakoidun, kun en uskalla lähteä minnekkään tai yrittää tutustua uusiin ihmisiin, mutta sen kai näkee sitten. Nyt pitänee yrittää vaan keskittyä opiskeluun ja koittaa saada opinnot kunnialla loppuun, toivottavasti.

alkaa olla liian raskasta
paeta ajatuksia
ne seurasivat mukana

en vieläkään saa öisin
nukuttua

http://www.youtube.com/watch?v=tgs127RnGWM

Puolet lomasta nyt siis jo mennyt ja inhottavaa tajuta, että ei ole saanut mitään aikaiseksi. Huomenna olisi kuitenkin tarkoitus mennä Joensuuhun vähän tuulettumaan, kun on rokki ja viikonlopun jälkeen sitten olisi luvassa epävirallinen taideviikko med tuttuja naamoja koulusta joita en koko kesänä ookkaan nähnyt, niin ja pari ihan uutta naamaa. Tulee viimein korkattua kaverin Virosta tuliaisina tuoma viinipullo. Ajattelin ottaa kameran mukaan, jos saisi otettua muutaman hyvä kuvankin. Tatuointikonekki lähtee messiin, kun lupasin lainata sitä yhdelle kaverille.

Toivon mukaan reissu menee nappii, eikä mitään kummempia epätoivottuja muutoksia tule.