Olisi ihan mukava pitkästä aikaa käydä jonkun kanssa kahvilla, sillä tuntuu ettei miulla oo pahemmin mitään elämää vaikka kaikki kaverit onkin nykyisin Joensuussa. Enkä aina kehtais olla Laurilla ja Marialla kylässä, vaikka ne aina sanookin että voin tulla millon vaan käymään. En vaan haluais tuppautua, nyt kun niillä on vauvakin. Tosin niistä on kyllä varman ihan kivaa kun käyn aina tiskaamassa, saavat ainakin vähän lepoa. Ne pitää mua ihan hulluna kun tykkään tiskata. Ompahan parin kerran tullut juomatkin maksettua tiskaamisella.

Nyt viimeinkin puolenvuoden mittaisen harkinnan jälkeen kävin keskiviikkona ottamassa septumin.

Miulla on alkanut olla pitkästä aikaa lieviä paniikki kohtauksia lähes päivittäin. Pienetkin asiat saattavat alkaa tuntua maailmanlopulta, vaikka tietenkään ne ei ole sitä, sillä hetkellä vain tuntuu siltä. Muuten on mennyt ihan hyvin, vaikka muutama tekemätön koulutehtävä vainoaa niskan takana ja ne pitäisi saada tehtyä ennen jakson loppua. Onneksi koulussa on kuitenkin ihan kivaa käydä, tosin johtunee lähinnä ihmisistä.

Miulla on jo muutamaan otteeseen meinannut mennä hermot yhden opettajan kanssa. Sen ja miun ajatusmaailmat ei vaan kohtaa.

Olen pikkuhiljaa alkanut rauhoittua loman alun tunnelmiin verrattuna, tosin se voi johtua myös siitä että miulla ei yksinkertaisesti ole enää voimia vatvoa miun pään sisäisia tunteiden ja ajatuksien sekamelskaa. Oon tavallaan antanut periksi. En tiedä onko se hyvä asia vai ei. Kaikesta huolimatta miun henkiset ongelmat eivät kuitenkaan ole kadonneet minnekkään ja uskon että jossain vaiheessa ne tulevat taas vastaan. Halusin tai en.

Tällä hetkellä on kuitenkin vaihteeksi taisaisempaa, ainakin vähäksi aikaa.

Ahdistuin taas vaihteeksi lukiessa H&M:än uutta kuvastoa, kun katselin kaikkia niitä lukuisia älyttömän laihoja malleja. Ei yhtään ainuttakaan normaali kokoista mallia muualla, kuin hyvällä tuurilla miesten puolella. Pelkkä katsominenkin saa tuntemaan, kuinka kukaan normaali kokoinen ihminen voisi pukeutua saman kokoisiin vaatteisiin näyttämättä vähintäänkin typerältä. Kuten kaikki ne lukuisat naisten puolen paidat, joita en ikinä voisi kuvitella itselleni, koska ne on suunniteltu niin että ne näyttävältä hyviltä vain pienirintaisilla ja tikku vartaloisilla malleilla. Näin ei todellakaan saisi olla, koska maailma ei todellakaan ole täynnä täydellisiä hoikkia ihmisiä. Ja sitten kun niitä tuputetta joka välissä naaman eteen niin, että väkisinkään ei voi olla huomaatta ja juuri tuollaisten takia miullakin on ajoittain kauheita ulkonäköön liittyviä tuskastumisen ja ahdistuksen tunteita huolimatta siitä että miulla on kuitenkin aina ollut suhteellisen hyvä itsetunto.

Turhauttavaa.

Loppujen lopuksi kukaan ei pysty vakuuttamaan mua siitä, että kaikki ois oikeesti hyvin. Koska niin ei todellakaan ole mun pään sisällä. Mä tiedän, että se on todella tyhmää, koska mullahan ei edes ole mitään hätään ja mullahan on hyvä elämä tällä hetkellä, mutta mä en vaan saa sitä tunnetta katoamaan. Vaikka haluaisin miten kovasti.

Mä olen varmaan maailman ainut ihminen, joka ei olisi halunnut lomalle. Tuntuu että ainut paikka, missä miun pää pysyy kasassa on koulu. Ajatuskin siitä, että miun pitää viettää kaksi viikkoa kotona Kiteellä pystymättä  tapaamaan ihmisiä ja olla tekemättä yhtään mitään, saa miut tuntemaan ahdistusta.

Tänään automatkalla kotiin tajusin, että jos mulle tulee joskus oikee hätä, niin miulla ei ole loppujen lopuksi ollenkaan "pelastusköyttä", ketään johon mie voisin tarrautua hädän hetkellä. Jotenkin koko ajatus vaan luhisti miut täysin ja en voinut muuta, kun vaan itkeä koko loppu matkan kotiin.

Keskiviikko tosin oli ihan parhautta. Aluksi meni Laurilla käymään ja tämä ilmoitti sitten, että oli sopinut, että myö mennään nyt juomaan. Olin ihan sika väsynyt, eikä ois oikein huvittanut, kun oli niin kylmä ja miulla ei ollut pyörää. Onneks kuitenkin lähdin, pääsin Laurin pyörän tarakalla. Mentiin Laurin kanssa Virpille ja koko ilta oli aika mahtava. Joskus viiden aikaan aamuyöllä Lauri soitti sitten taksin, jonka kyydillä pääsin sitten keskustaan ja siitä sitten kävellen kotiuduin asuntolaan. Seuraavana päivänä ei ollut edes krapulaa, eikä väsyttänyt vaikka nukuin vaan, jonkin 3-4 tuntia ja muutenkin oli aivan käsittämättömän upea fiilis ja tuntu siltä, etten ikinä oo ollut niin onnellinen. Koko päivä meni, kun ois ollut lennossa. Vaikka nukuin aamulla pommiin, tuntu että mikäs kiire miulla nyt muka on ja ihan rauhassa valmistauduin ja lähdin vasta joskus puoli 9 aikaa kävelemään sirkkalaan, missä meillä oli grafiikan tunnit. Lopulta se meidän opekin oli puolitoista tuntiä myöhässä, joten se ei edes tiennyt että olin ollut myöhässä. Koulun jälkeen loppu ilta meni siivoillessa omaa huonetta asutolassa, kun tänään alko loma.

Tänään pitäisi käydä hakemassa rummut, kun sain vihdoinkin pitkän ja mahdottomalta tuntuvan säästämisen jälkeen rahat kokoon.

On tullut viime aikoina miettittyä menneitä turhankin paljon. Itku kurkussa eilenkin katselin vanhoja piirrustuksia ja kirjoituksia. Olisi tehnyt mieli oksentaa. Tuntuu että miun pitää koko ajan yrittää rauhoitella itseäni, että mitään hätää ei ole ja että miullahan kaikki tällä hetkellä ihan hyvin. Ehkä miulla menee vaan jonkun aikaa tottua kaikkeen muutokseen. Olinhan mie sentään niin monta vuotta hajalla ja ihan syystä, en vaan vielä käsitä sitä että asiat on järjestynyt kuntoon. Tavallaan miun pitää yrittää totutella elämään "normaalia" elämää. Mutta silti mua vaan pelottaa, että millon tää hyvä onni loppuu kaikki on taas ihan sekasin.

Mä en vaan ole henkisesti vielä tarpeeksi vahva.

Olin tosi yllättynyt kun ihmiset ihan oikeasti olivat hankkineet/tehneet miulle synttäri lahjoja. Tuntu pitkästä aikaa, että musta oikeesti välitetään. Ehkä paras synttäripäivä ikinä. Loppua kohden senkun vaan päivä parani♥

Loppu viikko meni kuitenkin hiukan toisenlaisissa tunnelmissa, mikä johtui täysin ihan siitä että miulla on jonkun sortin henkisiä ongelmia. Yritän kuitenkin kovasti rauhoittua, ihan todella.

Sydän hakkaa tuplanopeutta
Elät jatkuvassa paineessa
Kuin ajaisi jarrutonta autoa pitkin sokkeloisia katuja
Et löydä oikeaa reittiä

Et saa yöllä kiinni unesta
kun mietit miksi nykyisin istut illat yksin kotona
Ja kun ystävillä juhlitaan, olet kiireinen tai haluton